Lentävä Koira haluaa lisätä pienen huomion liittyen suhtautumiseen omaan eksäänsä. Siis siihen ainoaan, joka täyttää Lentävän Koiran kriteerit "eksäksi" ("oltiin tosissaan ajateltu vanheta yhdessä"). Sekin luokittelu on varmaan suhteellista, eikä siitä enempää.
Lentävä Koira esim. tulee aina olemaan eksänsä käytettävissä jos tämä todella häntä tarvitsee. Riippumatta kummankaan siviilisäädystä. Ja hän jopa vaihtaa silloin tällöin kuulumisia, ainakin jos on jotain erityisempää. Mutta sellainen tavallaan jatkuva ajan tasalla pitäminen, missä mennään, ei ole enää meidän juttu, koska olemme päätyneet elämään omaa elämäämme. Se ei tarkoita etteikö eksä tulisi tietyllä tavalla olemaan aina tärkeä ihminen. Ja etteikö Lentävä Koira toivoisi eksälleen kaikkea hyvää minne tiet vievätkin - se onkin ehkä Lentävän Koiran tapauksessa se asia, jonka Lentävä Koira eksästään haluaisi ainakin toistaiseksi tietää. Onko/onhan hänellä asiat hyvin? Mutta se onkin juuri se juttu - Lentävä Koira (ainakin haluaa) luottaa menneen rakkauden ja parisuhteen merkitykseen molemmille - ei tarvitse pitää yhteyttä. Molemmat tietävät, että jos oikeasti tarvitaan, toinen on siinä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. kesäkuuta 2010
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Blaablaablaablaablaa.....
Lentävä Koira on vakaasti saman asian kannalla kuin mama. Puhukaa. Puhukaa. Oikeasti puhukaa. Vaikka vähän olisitten eri mieltäkin. Lentävät Koirat siis puhuivat toissapäivänä. Ja eilen. Ja kyllä nyt ainakin helpotti. Olo. Saa nähdä miten pitkän päälle. Mutta niin kauan kuin on puhetta, on muutakin.
Ja Lentävät Koirat voivat nousta takaisin pinnalle ja yhä ylemmäs pinnallisempiin aiheisiin.
Ja Lentävät Koirat voivat nousta takaisin pinnalle ja yhä ylemmäs pinnallisempiin aiheisiin.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Poikkeama
täähän on ollut aikalailla tällainen ei-syvällisiä, yleensä L-suuntaisia tai sen tapaisia asioita raapiva blogi.
Nyt pitäisi tehdä poikkeus. Toisen Lentävän Koiran pitäisi vähän purkaa tuntojaan. Lentävien Koirien suhteeseen liittyen.
Näin anonyymisti.
Fiilikset ei ole hirveän korkealla just nyt. Lentävät Koirat keskustelivat äsken, koska toinen Lentävä Koira ei ole oikein voinut hyvin suhteessa vähään aikaan. He rakastavat toisiaan kyllä. Sen hän tietää itsestään ja uskoo toisesta. Siitä ei ole kyse. Ja kun ollaan yhdessä on hyvä olla. Mutta nyt ollaan tultu siihen, että riittääkö se aina?
Lentävä Koira tuntee olevansa suhteessa se, jonka harteilla suurin osa yhteisistä asioista huolehtimisesta on. Toinen Lentävä Koira kyllä tekee kun pyytää ja jotain tehdään yhdessä mutta sitä haluaisi kokea, että toinenkin kantaa ihan oma-aloitteisesti huolta niistä samoista asioista. Edes suurimmaksi osaksi. Siis kantaa huolta ja huolehtii ja ehdottaa ja kysyy, ei tarvitse tehdä kaikkea.
Siis arkisista asioista. Isommista ja pienemmistä.
Mutta kuka sanoo miten paljon mistäkin asioista pitää huolehtia ja missä vaiheessa ja millä tavalla? Onko Lentävä Koira oikeassa vai onko se vain hänen määrittelynsä?
Ja jos vaikka onkin vain hänen määrittelynsä, mitä voi tehdä jos sitä vastoin eläminen imee liian kuiviin? Kyse ei kai usein olekaan oikeasta ja väärästä vaan yhteensopivuudesta ja kompromisseista. Kuten toinen Lentävä Koira kysyi, onko hyvää enemmän kuin huonoa? Tai kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Sitä ei Lentävä Koira osaa sanoa.
Ehkä ratkaisevaa on se, että onko sitä hyvää niin paljon, että on valmis tekemään työtä niitä huonoja vähentääkseen. Sitä vastausta jännityksellä ja kauhulla odottaen. Mitä jos toinen Lentävä Koira sanoo että ei ole?
Nyt pitäisi tehdä poikkeus. Toisen Lentävän Koiran pitäisi vähän purkaa tuntojaan. Lentävien Koirien suhteeseen liittyen.
Näin anonyymisti.
Fiilikset ei ole hirveän korkealla just nyt. Lentävät Koirat keskustelivat äsken, koska toinen Lentävä Koira ei ole oikein voinut hyvin suhteessa vähään aikaan. He rakastavat toisiaan kyllä. Sen hän tietää itsestään ja uskoo toisesta. Siitä ei ole kyse. Ja kun ollaan yhdessä on hyvä olla. Mutta nyt ollaan tultu siihen, että riittääkö se aina?
Lentävä Koira tuntee olevansa suhteessa se, jonka harteilla suurin osa yhteisistä asioista huolehtimisesta on. Toinen Lentävä Koira kyllä tekee kun pyytää ja jotain tehdään yhdessä mutta sitä haluaisi kokea, että toinenkin kantaa ihan oma-aloitteisesti huolta niistä samoista asioista. Edes suurimmaksi osaksi. Siis kantaa huolta ja huolehtii ja ehdottaa ja kysyy, ei tarvitse tehdä kaikkea.
Siis arkisista asioista. Isommista ja pienemmistä.
Mutta kuka sanoo miten paljon mistäkin asioista pitää huolehtia ja missä vaiheessa ja millä tavalla? Onko Lentävä Koira oikeassa vai onko se vain hänen määrittelynsä?
Ja jos vaikka onkin vain hänen määrittelynsä, mitä voi tehdä jos sitä vastoin eläminen imee liian kuiviin? Kyse ei kai usein olekaan oikeasta ja väärästä vaan yhteensopivuudesta ja kompromisseista. Kuten toinen Lentävä Koira kysyi, onko hyvää enemmän kuin huonoa? Tai kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Sitä ei Lentävä Koira osaa sanoa.
Ehkä ratkaisevaa on se, että onko sitä hyvää niin paljon, että on valmis tekemään työtä niitä huonoja vähentääkseen. Sitä vastausta jännityksellä ja kauhulla odottaen. Mitä jos toinen Lentävä Koira sanoo että ei ole?
maanantai 12. lokakuuta 2009
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Sunnuntainen triathlon
Lentävistä koirista toinen suoritti tänään triathlonin. Ensin annos joukkuepalloilua, sitten pari juoksukierrosta. Ja sitten läheistä kanssakäymistä toisen lentävän koiran kanssa. ;)
Eiköhän siinä ole yhdelle päivälle!
Eiköhän siinä ole yhdelle päivälle!
lauantai 3. lokakuuta 2009
Kertokaa
Tällainen kysymys. Miksi lepakot tuntuvat olevan sellaisia kuin ovat? Siis siinä suhteessa, että pitää harrastaa sitä pettämistä ja varsinkin exien kanssa?
Siis toki muutkin eläimet kuin lepakot tekevät tätä, mutta tämä vaikuttaisi olevan kohtuutyypillinen lepakon käyttäytymismalli. Vai onko? Onko se vain stereotypia ja sellainen juttu josta pidetään ääntä? Jota tuodaan esille? Lepakoiden itsensäkin toimesta.
Selväähän on, että piirit on pienet. Exiin törmää ja ympäri saatetaan mennä ja yhteen tulla. Paitsi että aivan pakko ei ole liikkua "piireissä". Mutta vaikka liikkuisi missä ja törmäisi kehen, miksi helvetissä on sotkettava asioita pettämällä? Lentävä koira ei tajua.
Joo. "Syitä" löytyy ja "selityksiä". Mutta onko joku todella sitä mieltä, että sillä voi saavuttaa jotain? Tai että siihen voi olla perustelu joka oikeuttaa sen?
Siis toki muutkin eläimet kuin lepakot tekevät tätä, mutta tämä vaikuttaisi olevan kohtuutyypillinen lepakon käyttäytymismalli. Vai onko? Onko se vain stereotypia ja sellainen juttu josta pidetään ääntä? Jota tuodaan esille? Lepakoiden itsensäkin toimesta.
Selväähän on, että piirit on pienet. Exiin törmää ja ympäri saatetaan mennä ja yhteen tulla. Paitsi että aivan pakko ei ole liikkua "piireissä". Mutta vaikka liikkuisi missä ja törmäisi kehen, miksi helvetissä on sotkettava asioita pettämällä? Lentävä koira ei tajua.
Joo. "Syitä" löytyy ja "selityksiä". Mutta onko joku todella sitä mieltä, että sillä voi saavuttaa jotain? Tai että siihen voi olla perustelu joka oikeuttaa sen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
