Poikkeama

täähän on ollut aikalailla tällainen ei-syvällisiä, yleensä L-suuntaisia tai sen tapaisia asioita raapiva blogi.

Nyt pitäisi tehdä poikkeus. Toisen Lentävän Koiran pitäisi vähän purkaa tuntojaan. Lentävien Koirien suhteeseen liittyen.
Näin anonyymisti.

Fiilikset ei ole hirveän korkealla just nyt. Lentävät Koirat keskustelivat äsken, koska toinen Lentävä Koira ei ole oikein voinut hyvin suhteessa vähään aikaan. He rakastavat toisiaan kyllä. Sen hän tietää itsestään ja uskoo toisesta. Siitä ei ole kyse. Ja kun ollaan yhdessä on hyvä olla. Mutta nyt ollaan tultu siihen, että riittääkö se aina?
Lentävä Koira tuntee olevansa suhteessa se, jonka harteilla suurin osa yhteisistä asioista huolehtimisesta on. Toinen Lentävä Koira kyllä tekee kun pyytää ja jotain tehdään yhdessä mutta sitä haluaisi kokea, että toinenkin kantaa ihan oma-aloitteisesti huolta niistä samoista asioista. Edes suurimmaksi osaksi. Siis kantaa huolta ja huolehtii ja ehdottaa ja kysyy, ei tarvitse tehdä kaikkea.
Siis arkisista asioista. Isommista ja pienemmistä.

Mutta kuka sanoo miten paljon mistäkin asioista pitää huolehtia ja missä vaiheessa ja millä tavalla? Onko Lentävä Koira oikeassa vai onko se vain hänen määrittelynsä?
Ja jos vaikka onkin vain hänen määrittelynsä, mitä voi tehdä jos sitä vastoin eläminen imee liian kuiviin? Kyse ei kai usein olekaan oikeasta ja väärästä vaan yhteensopivuudesta ja kompromisseista. Kuten toinen Lentävä Koira kysyi, onko hyvää enemmän kuin huonoa? Tai kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Sitä ei Lentävä Koira osaa sanoa.

Ehkä ratkaisevaa on se, että onko sitä hyvää niin paljon, että on valmis tekemään työtä niitä huonoja vähentääkseen. Sitä vastausta jännityksellä ja kauhulla odottaen. Mitä jos toinen Lentävä Koira sanoo että ei ole?