Siis ikuisuusaiheeseen. Lentävä Koira on ehkä sitten jotenkin rajoittunut (tai onkin, varmasti, useassakin suhteessa). Mutta voiko joku selittää tätä lepakoiden eksäjuttua?
Joo. Ihan positiivista jos pystytään eroamaan sopuisasti ja jäädään ns. väleihin. Niin Lentävä Koirakin on kyennyt tekemään. Ja jos eksä oikeasti tarvitsisi jossain oikeassa hädässä apua, voihan sitä olla käytettävissä. Eikä tarvii vältellä tai kiristellä hampaita tai muuta ja voidaan jopa vaihtaa kuulumiset jos törmätään jne.. tai jos on lapsia niin toki asiat pitää voida hoitaa. Ja vaikka oltais ihan yhteyksissäkin niin kauan kuin ei ole uutta nyksää löytänyt kumpikaan. Ja ainahan ihmisellä, jota on rakastanut, on jokin pieni jälkensä sydämessä, toivottavasti. Sepä se.
Kun sitten, kun on jo (ainakin toisella) se uusi kumppani. Niin anteeksi vaan se jo mainittu Lentävän Koiran rajoittuneisuus - mutta Lentävän Koiran kumppani ei kyllä pitäisi eksäänsä ajan tasalla esim. ex-huushollin kuulumisista. Jos taas täytyy tietää yleisiä uutisia, niin eikö se eksän nyksä voi hoitaa sen asian? Kaipa ne nyt on muutenkin yhteydessä? Jos taas kiinnostaa niin ketusti nimenomaan ex-huushollin kuulumiset, niin miksi on lähdetty, herää kysymys ja kaipaako joku takaisin? Jos erotaan, niin erotaan. Siksi sitä sanotaan eroamiseksi. Siis Lentävä Koira ei väitä tällä mitään kenestäkään, mutta hänelle vaan tulee mieleen...
Eksä - se tarkoittaa entistä, mennyttä kumppania. Ei kaveria.
Lentävä Koira ei vain tajua. Siis varsinkin jos on eletty ihan kunnon aikaa aikanaan kimpassa, eikä vain seukattu vähän aikaa ja todettu, että ei meistä ole pariksi, ollaan vain kavereita.
Lentävän Koiran puolesta tietysti jokaisella on oikeus elää niin kuin parhaaksi näkee, ei se ole hänen asiansa. Tämä on vain hänen asenteensa.
Lentävä Koira tietää. Hän on kai hyvin epälesbo. Mutta ei voi mitään. Sitten on. Hän on silti 100 % lesbo. Ja Lentävä Koira tietää, että tästä vetää moni "kunnon" lesbo herneen nenukkiin. Sekin sopii. Antakaa palautetta. Käännyttäkää Lentävä Koira.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ex = entinen kumppani, joo. Mutta voi olla myös kaveri. Mulla on yksi, joka oli mun paras ystävä ennen kuin hänestä tuli mun exä (no siinä välissä oli tietysti aika tärkeä osuus myös :)), ja toinenkin on jäänyt kaveriksi, meidän molempien mahdollisista nyksistä huolimatta. Jos liian pitkästi viettää aikaa yhdessä, huomaa nopeasti miksi tultiin exiksi, mutta minusta hyvä, ettei tärkeästä ihmisestä ole tarvinnut elämässä kokonaan luopua.
Niin. Noinhan siitä juuri sanotaan. Mutta Lentävällä Koiralla se juuri ei mene noin. Eikä hän näe edelleenkään sitä "jujua". Se ihminen on ollut nimenomaan sillä ainutlaatuisella tavalla tärkeä ja läheinen, millä vain kumppani/puoliso/rakastettu on. Ja sitten se loppuu - syystä tai toisesta. Lentävän Koiran psykologiassa silloin päästetään irti, kauniit muistot toivottavasti säilötään sydämeen omaan sopukkaansa (ei haudata unholaan) ja jatketaan eteenpäin.
Hiutale on samaa mieltä Lentävän koiran kanssa viimeisimmässä tapauksessaan. Juuri noin. Muiden kanssa ehkä alunperinkin on ollut liikaa kaveruutta, liian vähän Sitä Todellista. Juu nou. Ehkä noin.
Hyvä että mainitsit tuon "liian vähän Sitä Todellista". :) Tämä ajatus tuli nimittäin tänään Lentävän Koiran mieleen - että alkavatko lesbot itse asiassa liian herkästi "suhteeseen" kaveripohjalta, eikä kyseessä tarpeeksi usein olekaan itse asiassa nimenomaan sellainen intohimoinen, tajunnantäyttävä ja lähes jalat alta vievä rakastuminen ja siitä seuraava rakastaminen. Silti voi tietysti olla hyvä ystäväkin, mutta ei se pelkästään riitä. Siis Lentävälle Koiralle. Taas - kukin eläköön kuten haluaa.
En tiedä lepakoista yleensä, mutta niin on varmaan itselleni melko usein käynyt. Viimeksi ei käynyt. Tuli se jalat alta vievä, maatajärisyttävä, kaikenvoittava, elämän sekoittava rakastuminen. Ja meni.
Mutta ihme kun ei muut ole vielä kommentoineet, exä-aihe on niin hyvä, että ehkä itekin siitä vieä jotain raapustan lähiaikoina.
Onko kaikki Priden pauloissa? :) Ei ehdi lueskella blogeja...
Niin ja Siihen Todelliseen. Mieluummin tullut ja mennyt kuin ei koskaan tullutkaan. Kulunutta mutta totta.
Ai täällä kaivattiin lisää kommentoijia, sori myöhäinen osallistuminen! Olen pitkälti samoilla linjoilla kyllä Lentävän Koiran kanssa. Tosin en ollut tullut ajatelleeksi tuota kaveripohjalta suhteeseen -näkökulmaa. Kuulostaisi aika varteenotettavalta "teorialta". Eikö uskalleta odottaa tai luoteta siihen, että Sitä Todellistakin voi olla tarjolla?! Jotenkin minusta tuntuu, että jos se on ollut Sitä Todellista, se on koskettanut niin syvältä, ettei sen jälkeen olisi halua/kykyä "pyyhkiä jälkiä pois" jatkamalla sillä kaveruudella. En tiedä, minulla oli Sitä Todellista, olen tyytyväinen että oli vaikka siitäkin on nyt siis enää omalla tavallaan edelleen rakas eksä ja muistot jäljellä.
Lähetä kommentti